Riihimäen Rakennusmestariyhdistyksen toimintaa 1940 – 2000

Riihimäen ja Hyvinkään yhteisen rakennusmestariyhdistyksen syntyhetkillä, loppuvuodesta 1940 elettiin välirauhan aikaa. jälleenrakennus oli kiivaimmillaan ja kaikesta oli puutetta. Asutettavana olivat siirtokarjalaiset sekä monet muut kotinsa menettäneet. Iso osa jälleenrakentamisen arjesta oli sälytetty rakennusmestareiden harteille.

Naapurikaupunkien mestarit työskentelivät kukin tahoillaan, mutta ongelmat olivat yhteisiä. Alkoi tuntua siltä, että yhdessä voitaisiin paremmin kohentaa rakennusmestareiden kirjavia työoloja. Suomen Rakennusmestariliitto oli perustettu 1905 ja sillä oli komisenkymmentä jäsenyhdistystä, joista uusin oli syntynyt hiljattain Valkeakoskelle.

Riihimäellä oli kuitenkin liian vähän mestareita elinkelpoista yhdistystä varten. Sen vuoksi mukaan kutsuttiin ammattiveljiä Hyvinkään kauppalasta. Perustava kokous pidettiin 15.12.1940 hotelli Allinnassa Riihimäellä ja paikalle saapui 15 rakennusmestaria, joista kolme tuli Hyvinkäältä. Perustamispäätös syntyi yksimielisesti ja yhdistyksen nimeksi tuli Riihimäen-Hyvinkään Rakennusmestariyhdistys ry ja kotipaikaksi Riihimäen kauppala. Samalla päätettiin, että yhdistys tulisi kuulumaan alaosastona Suomen Rakennusmestariliittoon.

Yhdistykselle hyväksyttiin myös Rakennusmestariliiton ehdotuksen mukaiset säännöt sillä erotuksella, että johtokuntaan tuli yhdeksän jäsenen sijasta viisi varsinaista ja kaksi varajäsentä. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Riihimäen keskusvankilan rakennusmestarina toiminut Vilho Iivari Lehtonen Riihimäeltä ja varapuheenjohtajaksi rakennusmestari Heikki Siikonen Hyvinkäältä. Hänen lisäkseen johtokuntaan tuli toinenkin hyvinkääläinen.

Jäsenyhdistyksen tarkoitus ja toimintamuodot oli kirjattu liiton mallisääntöihin melko tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Toiminnan tarkoituksena oli jäsenkunnan ammatillisen kehittämisen lisäksi myös ammatillinen edunvalvonta, koulutus, rakennusalan kehittäminen sekä työrauhan edistäminen.

Aluksi työsuhdeasioita

Alkuvuosien toiminta painottui hyvin pitkälle työehtosopimusasioihin, mm. hinnoittelun yhdenmukaistamiseen. Palkoista ja muista työehdoista sovittiin paikallisesti, olihan SAK:n ja STK:n tammikuun kihlauskin tapahtunut vasta yhdistyksen perustamisvuoden 1940 alussa.

Sotavuoden 1942 keväällä yhdistyksen kokouksessa keskusteltiin sodassa kaatuneiden ja kaatuvien jäsenten perheiden avustamisesta. Lisäksi kokous päätti työläisten palkkojen korottamisesta samassa suhteessa kuin Helsingissäkin ja asiasta ilmoitettiin työntekijäjärjestöille. Yhdistyksen tulevaa toimintaa oli puhe ryhtyä suunnittelemaan vasta olojen vakiinnuttua. Kovin pian olot eivät kuitenkaan asettuneet vaan sota jatkui tunnetuin saurauksin vielä vuosia. Suurin osa yhdistyksen jäsenistä oli joutunut rintamalle, mikä merkitsi hiljaiseloa yhdistyksen toiminnassa. Pöytäkirjoja tehtiin vain harvakseltaan kuin muistutuksena normaalista elämästä.

Sodan päätyttyä joukot kotiutettiin 1944-45 ja rakennusmestarit koettivat kukin hakeutua tehtäviinsä. Edessä oli uusi jälleenrakennuksen aika ja karjalaisen siirtoväen asuttaminen toistamiseen. Myös rintamamiehille piti lohkoa luvatut mannut ja rakentaa asuinsijat. Rakennusmestareita tarvittiin taas kerran.

Kurssitoimintaa

Kovista ajoista huolimatta rakennusala oli mennyt eteenpäin ja tarvittiin tietoa uusista materiaaleista ja menetelmistä. Yhdistyksen ensimmäinen kurssi oli B-betonikurssi, joka järjestettiin syksyllä 1949 Hyvinkäällä VR:n konepajalla. Seitsemän viikkoa kestäneen iltakurssin suoritti 31 mestaria, jotka pääsivät VTT:n tiloissa järjestetylle viikon jatkokurssille Helsinkiin.

Sodan jälkeen ammattimiehistä oli huutava pula rakennuksilla. Niinpä muurariksi aikoville järjestettiin kurssi vielä samana vuonna ja sille osallistui 80 miestä. Uusien tiilinormien mukainen A-muurauskurssi järjestettiin 1959, jolloin kouluttajat olivat omasta yhdistyksestä.

Kurssitoiminta vakiintui kiinteäksi osaksi yhdistyksen toimintaa. Vuonna 1962 oli vuorossa maalauskurssi ja vuotta myöhemmin vastaavan mestarin kurssi, jolle tuli osallistujia Jämsästä ja Lempäälästä saakka. Riihimäen kansalaisopiston tuella opiskeltiin 1957 renessanssiajan rakennustaidetta ja 1960-luvun alkuvuosina kokoustekniikkaa sekä työnjohtoja.

Merkittäviä näyttelyitä

Rakennustuotannon elpyessä sotien jälkeen mestareille tuli tarve tehdä toimintaansa tunnetuksi suurelle yleisölle. Vuoden 1952 kesällä yhdistys järjesti rakennusnäyttelyn Riihimäen Seuratalossa, Hämeenaukion laidalla. Ohjelmassa oli luentoja rakennusmestareille sekä arpajaiset yhdistyksen hyväksi. Erinomaisen vastaanoton vuoksi näyttelytoiminta sai jatkoa seuraavana vuonna hyvinkäällä. Koti 1953 -näyttely oli sijoitettu vastavalmistuneeseen kerrostaloon, johon oli sisustettu tarkoitusta varten useita asuntoja. Tämä pienimuotoinen ”asuntomessutapahtuma” tuotti hyvän taloudellisen tuloksen yhdistykselle.

Yhdistyksen jakauduttua vuonna 1961, Riihimäen Rakennusmestariyhdistys järjesti ensimmäisen oman näyttelynsä. Riihimäen rakennusaine- ja kodinsisustusnäyttelyn elokuun lopulla 1962.  Näyttelypaikkana oli kansalaiskoulu eli nykyinen Harjunrinteen koulu Kalevankadulla. Ohjelmassa oli myös Etelä-Hämeen rakennusmestareiden luentopäivät. Tapahtuman tuoton sijoittamista pohdittiin seuraavassa vuosikokouksessa ja johtokunta sai ohjeeksi sijoittaa yhdistyksen varat kannattavasti esimerkiksi rakennustonttiin tai vastaavaan.

Seuraava suuri näyttely, Mestarien messut, järjestettiin keväällä 1969 Harjunrinteen koululla mm. yhdistyksen kokoontumistilojen rahoittamiseksi. Käynti messuille tapahtui erityisestä messuportista, joten tapahtuma muistutti jo isompia esikuviaan.

Retkiä ja kerhotoimintaa

Yhdistyksen jäsenilleen järjestämät tutustumisretket tuotantolaitoksiinalkoivat pian sodan jälkeen. Ensimmäisenä kohteena 1947 oli Paloheimon talotehdas Riihimäellä. Vierailuja tehtiin etenkin 1950-luvulla lähes vuosittain ja käyntikohteina olivat mm. Högforsin tehtaat Katkkilassa, Turengin sokeritehdas, Lohjan kalkki- ja sementtitehdas Virkkalassa sekä Santamäen tiilitehdas Launosissa. Huvitoimikunta perustettiin 1947 järjestämään suosittuja pikkujouluja ja keräämään varoja toimintaan.

Mestarien yhdistyksen toiminta tapahtui kerhomuotoisena kokoontumisena molemmissa kauppaloissa. Mukaan tuli myös rakennusalan ammatinharjoittajia mm. maalaus-, sähkö-, vesi- ja viemäritöistä kuulemaan ammatillisia alustuksia ja rakennusalan uutuuksien esittelyä. Karkkilan Rakennusmestarikerhon kanssa oli alkuaikoina tiivistä yhteistyötä. Rakentajainkerho jakaantui yhdistyksen myötä 1960-luvun alussa ja pian sen pyörittämiseen todettiin Riihimäellä liian vaativaksi. Riihimäen kerho lakkautettiin 1965 ja varat siirrettiin yhdistyksen tilille.

Oman huoneiston hankinta

Vaikka rakentajainkerhon toiminta päättyi, yhdistys alkoi etsiä itselleen omia toimitiloja sekä samalla sijoituskohdetta kertyneelle varallisuudelle. Yhtenä vaihtoehtona olivat Hämeentornin kellaritilat, mutta ne todettiin  hankalaksi. Sopivat tilat löytyivät rakennusliike Kiviniemi & Kumppaneiden rakenteilla olleesta Asunto Oy Fellasta, Hämeenaukion laidalta. Autotalleiksi tarkoitettuja tiloja yhdistämällä saatiin sopiva kerhohuoneisto, joka valmistui alkuvuodesta 1970. Huoneiston kalustus ja muu varustus tuli lahjoituksina valmistajilta ja alan liikkeiltä.

Kerhotilan juhlalliset avajaiset järjestettiin 12.5.1970 ja kutsuvieraina olivat lahjoittajat, liiton edustajat, kunniapuheenjohtajat ja koko jäsenistö. Yhdistyksen ensimmäiseksi kerhomestariksi valittiin Einari Saarinen. Keskeisellä paikalla sijainnut huoneisto oli aluksi vilkkaassa käytössä ja siellä järjestettiin kymmeniä ulkopuolisten tilaisuuksia häistä pikkujouluihin. Alkuinnostuksen jälkeen toiminta alkoi hiipua ja kerhotilan pito pelkästään yhdistyksen omaa toimintaa varten kävi kannattamattomaksi. Vuoden 1983 loppupuolella tilat myytiin kodinkoneliikkeen varastoksi.

Vaikka kerhotila toimi tappiolla lähes vuosikymmenen ajan, se oli lopulta kannattava sijoitus yhdistykselle. Myyntihinta oli kymmenkertainen hankintahintaan verrattuna ja tuon ajan korkeasta inflaatiosta huolimatta nettotuotto oli noin 150 prosenttia. Myynnistä saadut varat sijoitettiin tuottavasti tulevia tarpeita varten.

Urheilutoimintaa

Urheilu on ollut tärkeä osa rakennusmestariyhdistyksen kuten monen muunkin järjestön virkistystoimintaa sotavuosien jälkeen. Vuonna 1952 yhdistyksen heinäkuun kokous korvattiin kenttäurheilukilpailulla, jonka päätöskahvit nautittiin uuden Vesilinnan näköalatasanteella. Innostus on alkuvuosista laantunut ja urheilusta on tullut ennen muuta leppoisaa yhdessäoloa ja vastapainoa vaativalle päivätyölle.

Muutamat jäsenet ovat kuitenkin osallistuneet myös eri puolella maata järjestettyihin rakennusmestareiden urheilukilpailuihin. Menestystä on tullut mm. urheiluammunnassa, jossa liiton mestareiksi ovat yltäneet Matti Rantala ja Antero Salmilampi. Kun perheet tulivat mukaan urheilutoimintaan, syntyi yhdistyksen retkeilypäivien perinne erilaisine kilpailuineen. Ulkoilun ja liikunnan merkeissä kokoonnutaan edelleen yhteen, ja erillaisia salivuoroja on varattu vaihtelevalla menestyksellä jäsenten käyttöön.

Rakennusmestareiden rouvat

Mestareiden vaimot kokoontuivat jo 1947 yhteisiin ompeluiltoihin Hyvinkäälle. Iltoja järjestettiin käsitöiden, kahvittelun ja arpajaisten merkeissä yhdistyksen jäsenten kodeissa. Naisilla oli merkittävä rooöi rakennusnäyttelyjen järjestelyissä sekä pikkujoulujen ja erilaisten juhlien tarjoilupuolella. Oman naisosaston perustaminen tuli ajankohtaiseksi yhdistyksen jakauduttua 1960-luvun alussa.

Riihimäen Rakennusmestariyhdistyksen naisosaston perustava kokous pidettiin 3.3.1962 ja siihen osallistui 12 mestareiden rouvaa. Naisten apua tarvittiin jo saman vuoden syksyllä suuren Rakennusaine- ja kodinsisustusnäyttelyn järjestelyissä. Myöhemmin rouvat kokoontuivat eri liikelaitosten ja pankkien vieraiksi mm. tuote-esittelujen merkeissä. Naisten osuus oli tuiki tärkeä myös oman kerhotilan toiminnassa, jota varten tarjottavat tehtiin lähestulkoon aina talkoovoimin.

Naapureiden tiet eroavat

Keskustelu oman rakennusmestariyhdistyksen perustamisesta Hyvinkäälle ja Riihimäelle virisi vuoden 1960 tammikuussa, jolloin kummastakin kauppalasta tuli kaupunkeja. Eron muodollisena pontimena oli kiista yhdistyksen kesänviettopaikan sijainnista, sillä Hirvijärven rannasta Riihimäen puolelta katsottu tontti ei kelvannut hyvinkääläisille. Kesäpaikkaa ei tosin rakennettu, mutta tiet erosivat.

Päätös Riihimäen-Hyvinkään Rakennusmestariyhdistyksen jakautumisesta kahdeksi itsenäiseksi yhdistykseksi syntyi vuosikokouksessa 19.2.1961. Molemmissa kaupungeissa katsottiin olevan riittävästi mestareita oman yhdistyksen toimintaan. Tällä päätöksellä syntyi kuitenkin vain Riihimäen Rakennusmestariyhdistys, sillä hyvinkääläiset olivat perustaneet oman yhdistyksen jo edellisenä vuonna. Omaisuus jaettiin tasan ja 20 vuoden yhteistaival julistettiin päättyneeksi.

1960-luvulta 1980 luvulle

Riihimäen yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Paavo Lehtinen ja johtokuntaan viisi muuta jäsentä. Yhdistyksen jäsenmääräksi kirjattiin 58 rakennusmestaria. Vuonna 1966 Urho Lehtonen suunnitteli yhdistykselle oman viirin, mistä tuli riihimäkeläismestareiden itsenäissyyden näkyvä symboli.

Vuosikymmenen alkupuoli oli Riihimäellä voimakkaan rakentamisen aikaa. Kaupunkiin nousi viiden vuoden aikana 215 asuinrakennusta, joissa oli noin tuhat huoneistoa, 15 liikerakennusta, 44 teollisuusrakennusta ja 13 julkista rakennusta. Myös rakennusmestarin työnkuva koki murroksen. Teoolisten työpajojen myötä mestarista oli tullut enemmän kokoonpanon valvoja ja työporukoiden työskentelyedellytysten järjestäjä.

Riihimäen Rakennusmestariyhdistyksen talous vankistui ja toiminta vakiintui 1980-luvulle tultaessa. Toiminnan runko muodostui kokouksista ja tutustumismatkoista sekä koulutus- ja virkistystoiminnasta yhdistyksen jäsenille. Yhdistyksen järjestämät pientalorakentajien illat 1980-luvulla keräsivät satamäärin osallistujia. Kouluttajina niissä toimivat oman yhdistyksen mestarit.

Yhdistyksaen tomintaa 1990-luvulla

Yhdistyksen toiminnan kuudes vuosikymmen alkoi Suomen taloushistorian pahimman laman merkeissä. Rakennusyrityksiä kaatui ja työttömyys kasvoi ennätyslukemiin. Pienet rakennusliikkeet katosivat kuvasta ja toiminta keskittyi. Rakennustöitä alettiin pilkkoa osaurakoihin ja teettää alihankkijoiden omalla työvoimalla. Pääurakoitsijalle jäi ainoastaan toimihenkilöstö työmaalle rakennustöitä organisoimaan ja johtamaan.

Rakennusmestari on perinteinen ammatti, jonka juuret juontuvat kirvesmiehen ja muurarin työstä. Vuosisatojen ajan mestari on ollut yhtä aikaa arkkitehti, insinööri ja urakoitsija. Pikku hiljaa koulutusta on kehitetty ja 1990-luvun puolivälissä rakennusteiknikon tutkintonimike vaihtui ammattikorkeakoulutuksen myötä rakennusmestari AMK:ksi.

Yhdistyksen toiminta on muotoutunut nykyisiin uomiinsa pitkän ajan kuluessa. Kuukausittain on kokoonnuttu jonkin ammatillisen aiheen ympärille kuuntelemaan alustusta ja vaihtamaan ajatuksia.

Hallitus on hoitanut yhdistyksen juoksevia asioita ja valmistellut yleiskokouksille kuuluvat asiat. Kevätkokouksessa 1999 hyväksyttiin ensimmäisen kerran sääntömuutos, joka merkitsi siirtymistä yhden vuosikokouksen käytäntöön.

Virkistystoiminta

Yhdistyksen järjestämä virkistystoiminta on ollut 1990-luvulla monipuolista ja samalla tervetullutta vastapainoa lamavuosien ankeuteen. Yhteisiä teatterimatkoja on tehty niin Helsinkiin, Lahteen kuin Tampereellekin ja Riihimäen omanteatterin keskeiset näytelmät on katsottu lähes vuosittain. Lisäksi on vierailtu viihdekonserteissa, käyty kylpylöissä ja vietetty pikkujoulua maissa ja merellä. Matkoille on osallistunut yleensä täysi bussilastillinen väkeä, 40-50 mestaria ja heidän perheenjäsentään.

Talviurheilupäivä ja pilkkikisat ovat saaneet vuosittain liikkeelle viitisentoista osallistujaa. Lentopalloharrastus virisi 1990-luvun alussa ja uudelleen vuosikymmenen lopulla. Keilailuakin kokeiltiin vuosina 1998-1999, mutta yhdistyksen kiinteälle keilavuorolleei tuolloin ollut kysyntää.

Ammatinkehittämistoimintaa

Yhdistyksen järjestämät tutustumiskäynnit työmailla ja tuotantolaitoksissa jatkuivat koko vuosikymmenen ajan. Kohteina ovat olleet Ruoholahden uusi asuinalue vuonna 1996 sekä Vuosaari 1999, molemmat Helsingin keskeisiä kasvualueita. Hartwall Areenaan tutustuttiin juuri ennen sen valmistumista 1997 ja samana vuonna vierailtiin myös Loviisan ydinvoimalassa. Muita vierailukohteita ovat olleet mm. Upofloor Nokialla, Lujabetoni Hämeenlinnassa AGA Riihimäellä sekä Masa-Yardsin telakka Helsingissä.

Yhdistys on järjestänyt 1990-luvulla viisi ammattiaiheista luentotilaisuutta sekä kaksi kurssia. Luentoja on ollut rakennuslainsäädännön muutoksista 1991, pintakäsittelystä 1994 ja betonikorjauksesta 1999 sekä samana vuonna luento rakennustyömaan toteutuksesta, ohjauksesta ja laadun seurannasta. Uuteen maankäyttö- ja rakennuslakiin perehdyttiin 2000.

Ammattiaiheisia kursseja on jätjestetty tulityöstä vuonna 1995 sekä kosteus- ja homevaurioiden korjaamisesta 1996. Paikkakunnan pientalorakentajille suunnattu Rautia Oy:n rakentajakoulu on järjestetty Riihimäellä vuosina 1992 sekä 1997-98. Kouluttajina niissä ovat toimineet pääosin yhdistyksen jäsenet.

Messumatkoja ja muita tapahtumia

Yhdistys on järjestänyt vuosittain tutustumismatkoja myös asuntomessuille. Ensimmäinen yhteinen messumatka tehtiin Joensuuhun vuonna 1995 ja samalla tutustuttiin Retrettiin sekä Kerimäen kirkkoon. Matkoja on tehty sen jälkeen mm. Ylöjärvelle ja Raisioon, johon yhdistettiin käynti Kultarannassa sekä laivaristeily Tukholmaan.

Vuoden 1999 messumatka suuntautui Lappeenrantaan ja samalla piipahdettiin myös Viipurissa. Paluumatka tapahtui laivalla Saimaan kanavaa pitkin. Messumatkoille on osallistunut vuosittain 35-40 henkilöä. Puurakentamiseen tutustuttiin vielä keväällä 2000 vierailemalla juuri valmistuneessa Lahden Sibelius-talossa.

Yhdistyksen kulttuuriharrastuksiin liittyvät myös Matti Okkosen monet rakennusalaa käsittelevät elokuvat, joiden kuvauksissa yhdistyksen jäseniä on toiminut avustajina. Yhtenä esimerkkinä tästä on elokuva Talot eivät ole ikuisia, jonka ensi-ilta oli marraskuussa 1995.

RKL:n Hämeen piirin syyskokous järjestettiin Suomen Lasimuseolla Riihimäellä 30.10.1993. Hämeen piirin kokouksiin ja RKL:n liittokokouksiin sekä muihin liiton tilaisuuksiin on osallistuttu aktiivisesti. RKL:n liittohallituksessa Hämeen piiriä ovat edustaneet yhdistyksestä Matti Rantala vuosina 1992-93 sekä Kalervo Hatakka vuonna 2000.

Yhdistyksen vuosijuhlat

Riihimäen Rakennusmestariyhdistys on viettänyt toimintansa vuosijuhlia kolme kertaa. Yhdistyksen 25-vuotisjuhlakokous järjestettiin sunnuntaina 20.2.1966 Riihimäen Seurahuoneella, jonne kokoontui 35 rakennusmestaria. Juhlaillalliselle oli kutsuttu yhdistyksen kunniapuheenjohtaja, talousneuvos Heikki Siikonen, perustajajäsenet Urho E. Mäkinen, Toivo Tyrylahti, Väinö Lehtonen ja Konrad Palmu sekä muutkin jäsenet rouvineen. Rakennusmestari Leo Heikkinen esitti U.E. Mäkisen laatiman yhdistyksen 25-vuotishistoriikin. Muuten ilta kului seurustelun ja muistelujen merkeissä. ”Välillä viihdytti juhlavieraita pankinjohtaja Holmila yksinlaulullaan”, kerrottiin seuraavan päivän lehdessä.

Yhdistyksen 50-vuotisjuhlaa vietettiin lauantaina 15.12.1990 Seurahuoneella juhlavastaanoton ja iltajuhlan merkeissä. Rakennusmestarien Keskusliiton RKL:n edustajana ja juhlapuhujana oli toimitusjohtaja Ari Angervuori. Juhlassa julkistettiin yhdistyksen painettu 50-vuotishistoriikki, jonka oli suunnitellut ja koonnut toimittaja Reijo Saarinen. Julkaisu rahoitettiin ilmoituksilla, joiden keräämiseen juhlatoimikunta oli tehnyt mittavan työn.

Vuosikymmen myöhemmin, lauantaina 9.12.2000, juhlittiin 60-vuotiasta yhdistystä hotelli Linneassa. Juhlatoimikunta oli jälleen tehnyt runsaasti työtä juhlajulkaisun kokoamisessa ja ohjelman valmistelussa. Juhlavastaanotolla yhdistystä onnittelivat lukuisat yhteisöt ja yritykset. Iltajuhlassa esiintyi mm. rakennusmestareiden tyttäristä muodostettu harmonikkakvartetti, jossa soittivat Kaisa ja Niina Ojala sekä Piia Hatakka ja Outi Salonen. Juhlapuhujana oli kansanedustaja Päivi Räsänen Riihimäeltä.

Lyhennelmä Riihimäen Rakennusmestariyhdistyksen 50- ja 60-vuotishistoriikeista vuosilta 1990 ja 2000. Lähteinä myös U.E. Mäkisen laatima 25-vuotishistoriikki vuodelta 1965 sekä lehtileikkeet.